— Mutta, hyvä herra, punnitkaa se työ ja vaiva, joka — — —
— Siinäkö kipein kohta? Mutta velvollisuus ei pakene työtä.
— Ajatelkaa, hyvä herra: nappien kohdat, välikaulus, välivuori —
— ja koko ylys täysvillainen. Niin tilasin ja niin lupasitte — teidän on siis velvollisuus ja sillä hyvä.
— Täytyypä minunlaiseni miehen olla kaiken karvainen. Minä siis suostun. Kuitenkin myöntäkää, hyvä herra, että olen vapaamielinen!
— Kuten suvaitsette: oikea lipilaari, ystäväiseni.
Ja siihen mestari tyytyi. Hän läksi.
— Mutta vaimoni! Mikä sinun on?
Hän tulla tuuletti kyökistä kuin tuisku. On luultavaa, että hän itki.
— Mieheni! Auta minua! Minä en kestä tätä kiusausta. Minä tulen kipeäksi.