— Elähän toki, vaimoseni!
— Oikein totta! Minä en kelpaa sinulle emännäksi. Tiedäthän — siellä kyökissä — ne piiat — koko soppa — — —
— Piiat ja koko soppa? Maltahan mielesi, kultaseni, eläkä tuskittele.
Istu tuohon noin ja juttele tyynesti!
— Minä en voi, mieheni, tiedäthän, ett'en voi! Se kyökki, ne piiat ja — — —
— ja koko soppa.
— Niin kyllä — — ja sitten. — Mutta rakas mieheni, osta minulle piano, pianiino taikka flyygeli ja käske minun soittamaan, vaikka päivittäin — teepä tosiaankin se!
— Sukkela keksintö, vaimoseni. Sinä soittaisit sitten piiat hyviksi ja ruoat kypsiksi — eikö niin, pieni vastarannan kiiski?
— Sinä olet ilkeä! Sinä pilkkaat minua, kokematonta vaimorukkaa.
— Enhän, kultaseni. Vaan ole nyt tyyni ja sano mikä sinun oikein on?
— Näethän millainen on esiliinani — siinä nyt on päivälliseksi keitetty rusinasoppa — — —