— Rusinasoppa! — Voi sinä lammesta nostettu sorsantytär! — eikö muuta?
— Niin no? — se kaatui!
— Siinäkö kaikki?
— Niin no!
— Onhan sinussa, vaimoseni, kylliksi rusinaa sekä saoksi että liemeksi.
— Mutta ethän, hyvä mieheni, ensinkään vihastu?
— Olenhan täysvillainen.
— Niin — tosiaan —
— Mutta suvaitsepas, niin pääkin vuorostaan vilkaisee millainen sydän oikeastaan on. Nyt levostu ja asetu, kultaomena! Kas niin!
—- Mutta älä suinkaan pilkkaa!