Sitten tapahtui silmästä silmään pieni läpikatsaus.
— Aivan entisellään, vaimoseni — sekaelementtien vallassa. Milloin äkäpussi pakkanen, milloin aika tuisku, milloin taas keväinen sadepilvi — kaikki sentähden, ett'ei ole täysvillainen. Maltahan. Jo vilahtaa pilvestä päivä! Jo hymyilee — mutta se ei ole pitkällinen sentähden, ett'et ole täysvillainen.
— Olenpa täysvillainen!
— No miten?
— Ajatuksissani olen jo täysvillainen.
— Oikeinko totta, vaimoseni?
— Oikein totta!
— Ethän vaan vasten tahtoasi —?
— Ole huoleti, mieheni! Tahdon tulla niinkuin sinä — suven ja talven tappelusta tahdon päästä täyteen kesään.
— Vaimoseni, kultaseni! Lähennä pian suukkosi!