Sitten tapahtui jotain semmoista.
— Ja tuossa tuopi mestarikin ylykseni.
— Tässä, hyvä herra, sellainen kuin käskitte! kumarsi mestari.
— Aivanko täysvillainen?
— Joka ainoa rihma, vakuutti mestari.
— Nyt, vaimoni!
— Niin nyt, mestari, on minun vuoroni! Vanhat mitat, — muistattehan ne? — uusi puku, mutta täysvillainen.
— Täy — täysvillainen, hyvä rouva?!
— Niinkuin sanottu: täysvillainen! vakuutti koko parikunta yhdestä suusta.
— Mitähän tästä oikein tulee, jos kaikki muuttuvat täysvillaisiksi, arveli ihmeissään mestari. Tavat muuttuvat, maailma muuttuu — ja minä seuraan mukana!