JUHANI FLEMING (kylmästi).
Sinä, Sigrid, täällä?
Mit' etsit?
SIGRID.
Varmuutta ja kuolemaa.
JUHANI FLEMING.
Näin raukka, nimes häpäiset ja kuntos
Ja isäs! Peitä rikollinen tuntos!
SIGRID.
Mit' isä, nimi, kaikk' on häntä vastaan.
Eläissä väärin, kuoloss' ainakin
Vapaasti, suoraan kerran sykkii rinta!
Sua, Daniel Hjort, ma muinoin rakastin;
Työt' ethän tehnyt tuota hirmuisinta?
Niin ethän? vastaa! — Vaiti olet… vaiti?…
DANIEL HJORT.
Sua rakastin ma muinoin, Sigrid Stålarm.
Vait olen, mieltäsi en murtaa tahdo.