HERTTUA.
Oikeutettu kosto,
Jonk' oma siitti väkivaltanne.
EBBA FLEMING.
Se teille, Teidän Armonne, on vallan
Etuisa tekosyy.
(Kellonsoittoa).
HERTTUA.
Te korska rouva, olette onneks vaimo! Muuten soisi
Nuo kellot teillenkin. (lähtee).
EBBA FLEMING.
Ah, kuolonkellot! —
Oi armoa!… ei, voiton lisäks ei
Hän saata ryöstää kyynelt' äidin kurjan.