DANIEL HJORT (ottaa vastaan miekan, silmäellen yleisön puoleen.
Itsekseen).
He kuin mua katsovat!
KATRI.
Mun poikan'!
DANIEL HJORT.
Äiti!
Nyt rintaas minut paina, peitä pääni,
Ett' ei mua kukaan nää, se povees peitä,
Ja lemmi mua, lemmi!
EBBA FLEMING.
Hän — tuon poika!
Se tott' on siis. Jos vanhurskas on taivas,
Miks minuun vaan sen kosto lankee!
(Hälinää ja liikettä kansan joukossa).
Neljästoista kohtaus.