Kahdeksas kohtaus.
SIGRID (polvillaan Maariankuvan edessä). KATRI (myöhemmin).
SIGRID.
Hurskas, pyhä äiti!
Mult' äiti varhain kuoli. Turvan' oot sä,
Ja äitini; inua kuule nyt kuin muinoin!
Jos unhotti sun muut, mua toki kuule!
KATRI (hiipii sisään patsaiden takaa).
Kuin kauan sielussani surra saan,
Ja joka päivä ahdistuksess' olla,
Kuin kauan vihamiehen' ylpeilee?
SIGRID.
Valkoinen, puhdas, kuin nuo ruusut, oli
Sydämein. Nyt se hiljaa verta vuotaa.
Oi pyhä äiti, rauhaa sille suo!
KATRI.
Rukous? Täälläkö? Tuo valko kyyhky
Ken on se? Vait! Hän säikkyy, jos mun näkee.
En rukouksiin tänne hiipinyt.