SIGRID.
Min' olen päättänyt.
STÅLARM.
Ja miks' niin vakaa?
SIGRID (teeskennellyllä ilolla).
Niin vain! Ei ihme. Suostumus, näet, isä,
Se kieleltä ei perhon lailla lennä.
Mont' oikkua, mont' arkaa ajatusta
On ensin voittaminen, ennenkuin
Sanoa arvaa: tuossa käteni!
(ojentaa kätensä Juhani Flemingille).
JUHANI FLEMING.
Suloinen käsi! Kuinka olen saanut
Sua odottaa! Se vielä värisee,
Ikäänkuin irki pyrkiä se tahtois.
(suutelee Sigridin kättä).