Tuon suust' en koskaan viisaan sanaa kuule.
(Vanginvartija menee).
Kolmastoista kohtaus.
KATRI. DANIEL HJORT.
DANIEL HJORT.
Pois rakkaus, pois sä viime unelmani!
Sä katkerista katkerin, mit' olen
Ma kokenut. Miks maailmaan juur minä
Jäin orvoks, muukalaiseks, löytölapseks,
Joll' isää, nimeä ei ole. Juuret
Kukalla pienimmäll' on, meren laine
Luo toisen laineen, hautakiven toki
Saa sammal kasvaaksensa, vangilla
Jok' yöllä kuoli, hällä edes kerran
Ol' elämä, jonk' eteen elää voi.
Mit' ompi mulla?
KATRI (astuu esiin).
Enemmän kuin luulet,
Ja enemmän kuin lausua voi tässä.
DANIEL HJORT.
Haa! taas sa vaimo olet tielläni!
No puhu kerran, lausu, mitä tahdot?