Jos mieheni, Klaus Fleming, eläis', eipä
He moisiin toimiin tänne rohkeneis!
Sua, musta vaate, muistoks Flemingin
Kaikk' kantakohon Suomen aatel' aina,
Jok' uskolliseks kuninkaalleen jäi!
Mut valta meill' on sama kai kuin ennen!
Kuningas sama, asiamme sama —
Ja herttua verivihollinen yhä.
Otatko heitä vastaan, Stålarm?
STÅLARM.
Tulkoot!
En pelkää miekkaa, sanoja en myös.
JUHANI FLEMING (astuu sisään vasemmasta sivu-ovesta, kirje kädessä).
EBBA FLEMING.
Mun poikan', terve!
JUHANI FLEMING.
Terve ystäväiset!
Hyvästi tulen jättämään. Tääll' olen
Jo yli suruvuoden ollut; jälleen
Sigismund Warsovaan mua vaatii.
(tarjoaapi kirjeen Stålarmille).
Tuossa —
Ja kuningattarella paikan tarjoo
Hän tyttärellenne.