Min kirkkaast' aamu paistoi ikkunaan,
Niin tyyn' ol' aalto, metsäkin niin vaiti,
Ett' ulos mielin.
DANIEL HJORT (itsekseen).
Mielilintu on se,
Mi verkkoonsa mua viettelee. Saas nähdä,
He eikö yhdess' ansaa viritä?
SIGRID (jatkaen hiljaa Juhani Flemingille).
Silloin näin mä täällä
Tuon Daniel raukan. Kaikki tunnet; tee
Hänt' ystäväkses, ole hyvä hälle,
Hänt' unhottamaan saata…
DANIEL HJORT (joka on kuunnellut).
Mitä sanoin?
Täst' oivaa tulee. Rakkaus onneton
Noin Daniel raukan hämmentänyt on;
Jos linnass' on hän, tai sen ulkopuolla,
Se yhtä on, ken tuosta viitsis huolla.
SIGRID.
Mä jätän teidät nyt. (lähtee).
Viides kohtaus.