Yhdestoista kohtaus.
EDELLISET. AMIRAALI SCHEEL (astuu ulos asuinhuoneesta).
SCHEEL.
Mik' ompi täällä? Ken se siellä vahdin
Lävitse tunkee, häiriten mun untain?
DANIEL HJORT.
En ole, mikä olen. Linnast' en
Ma tule, vaikka tulen sieltä. Mull' ei
Nimeä, vaikk' on kakskin. Päivän vanha
Ma olen, vaikka iältä jo mies,
Ja tuhansien arvoinen tok' olen
Ma teille, herttuan, kansan asialle.
SCHEEL.
Hämärä, kumma puhe, josta vaan
Voi päättää, että linnast' oletten,
Tän aian hullulasta. Ken teit' uskoo?
DANIEL HJORT (ottaa esiin sormuksensa).
Sä sormus, tule puolustajaks mulle!
Oi, jos täss' olis herttua, kuin te,
Ja hälle antaisin, kuin teille nyt,
Tän sormuksen, hän tietäisi sen arvon.