33. Vain untako?
Wain untako se kaunist' on.
Ett' olit ystäväin? —
Sen muistan niinkuin laulelon
Mi häipyy värähtäin.
Ma muistan ruusun, jonka sain,
Ja kainon katsehen,
Ja erohetken muistan ain! —
Oi, uneksinko sen?
Wain lyhkäist' untako se ois,
Kuin elo kukkasen
Mi kellastuu ja kuihtuu pois
Wuoks' kukkain uusien!
Mut öisin äänen kuulla saan
Kun virtaa kyynelvuo:
Se muista, muista ainiaan,
Ol' mies parhain tuo!
34. Sydämen laulu.
Sydän on rauhaton,
poissa sen usko on,
Sykkivi riehuen; —
Ken tajus tuskat sen?
Uinuu — se taisto vaan,
Herää — ei rauhaa lain,
Särkyy — ei kuolla saa,
Jäässäkin leimuaa.
Toivoo — ei täyty nuo,
Epäilee — rauhan tuo
Ilve — mut uudelleen
Riehuu se tuskineen.
Säihkyvät silmät, te
Miksi niin loistatte,
Hymy, tuo verraton,
Miksi se taivaist' on?