1861.
46. Itselleni.
Sa kunnon veikko, lausuppas,
Sä miksi luulet tulevas?
Sa puhut paljon, puuhaat vähän —
Näin kelpaatko sa elämähän?
Syöt, juot — ja hyvin teet ne myös.
Ja vetää "hirsiä" voit myös
Kun Kleinehn pilvet vatsass' sulaa
Eik' ole unen, ruoan pulaa.
Miks' — tuota usein aattelin —
Kaks' jalkaa mulle luotihin,
Kentiesi jotta tällä tapaa
Useemmin lepoon oisin vapaa.
47. Kaikk' ei ole paistetta,
Kaikk' ei ole paistetta
Eikä kaikki yötäkään,
Mutta lailla aamunkoiton.
Kerran kaikki kirkastuu.
Kaikk' ei ote kevättä
Eikä kaikki talvea
Rakkaudess' elä — kaikki
Kyynel kirkas sulattaa.
Suurikaan ei kaikkea,
Pienessäi on Jumala —
Hauta makaa mullan alla
Ja on omi autuuden.
48. Amorin hautaus.