Rouva. Oi sanokaa!
Eno. No niin! Miehesi käski minun sinua kieltää…
Rouva. Mistä?
Eno. Ei, ei! se ei käy päinsä. Hän on peräti hullu!
Rouva. Mutta, eno kulta, puhukaa!
Eno. Noh, kuule sitten… Ei, ei, minä en voi sitä sanoa!
Rouva. Te tahdotte saada minua uuteliaaksi! — Joka kerran sanoo A:n sanokoon B:nkin, ja olkoon alkamatta, mitä ei tahdo lopettaa.
Eno. Jos sanoisin sen, niin sinä nauraisit.
Rouva (laskien kätensä rinnalle). Minä vannon, että pidätän nauruni.
Eno. Noh sitten! Miehesi, rakas lapsi, on joutunut kummallisiin houreisin. Hän pelkää sinulle käyvän kuten on käynyt monelle, jolle kielletty hedelmä on mieluisin… Hän käski minun saarnata sinulle viattomuuden arvoa.