Herra. Ei, sanokaa ainoastaan…
Palvelija (tulee sisään). Vaunut ovat esissä.
Herra. Jumala! mitä pitää minun tekemän?
Eno. Mennä matkoisi kohta.
Herra (palvelijalle). Minä tulen (Hiljaan enolle). Eno minä luotan teihin (menee palvelijan kanssa ulos).
Toinen kohtaus.
Eno (yksin).
Oi tuhma raukka! itse leikkaat vitsat Ja luulet kiellon voiman suurimmaks'. Et muista että meille paratiisin Sai sulkeumaan he'elmä kielletty. Tok' hävetä sä saisit, serkkuseni! — On naimisliitto kuten arpajaiset, Jos joskus joku siitä voiton saa — Ja sen saa kymmenestä tuskin yksi — Hän puolisonsa hyvin pitäköön Ja käytöksensä olkoon kristillisen, Jonk' asuu riemun rauha rinnassa; Ja elköön Turkkilaisna väijykö Hän viekkautta kaikin öin ja päivin.
(Kuulee lähimäisestä kamarista rouvan hiljaan hyräilevän laulua).
Hän noussut on. Oi kuule kuin hän laulaa? Kuin lintu, jok ei tiedä surua, Hän laulaa tervetulot aamuselle. Se hyvä on, ken laulaa — sanotaan. — Vaan kummink' on hän tyttäriä Eevan Ja Eevan halu he'elmään kiellettyyn Myös asuu hänessä kuin useassa. Ma koittaa tahdon; käärmehenä siis Nyt luikertelen tähän paratiisiin, Ja tiedän varmaan että serkkuni Saa siitä passinsa kuin muinen Aatami — En tiedä nyt kuin onnistuu se mulle, Vaan toki keksin neuvon aikanaan; Siis vallitkohon hetken tuoma neuvo. Kah! tuolla tulee Jettaseni jo.