Kolmas kohtaus.
Eno, Rouva (aamupuvussa).
Rouva. Ah! herra Eno! hyvää huomenta!
Eno. Kiitos lapseni! Jumal' antakoon! Sinun poskes loistavat, sinun unesi on ollut hyvä.
Rouva. Minun uneni on aina makea.
Eno. Siis et uneksi koskaan?
Rouva. Enkö! Minä näen unta pian jok' ainoa yö, vaikka unennäköni tavallisesti ei ole mistään. Rietrikki on sanonut, että minä puhun unessa, että suloisimmat ajatukseni silloin tulevat ilmi, että minä vastoin tahtoani hänelle pakisen, mitä tahtoisin päivällä salata.
Eno (itsekseen). Se viekas kettu! (rouvalle) Siis ole varallasi.
Rouva. Ei hätää; jos jotakin tahdon salata, niin tiedän varmaan, ettei unessakaan saada minua siitä puhumaan.
Eno. Vai niin! sinä tiedät sen?