ANNA. Kelpaa, — hyvä — — vallan hyvästi, mainiosti.
LIINA (panee koteloon). Nyt saa Katri viedä sen kohta.
ANNA (Katri vie puita oikialle, pysähtyy kuuntelemaan seuraavan repliikin ja menee sitte huomaamatta). Ei suinkaan. Et saa antaa kielevän ilkeän piian tietää että lähetät tohtorille hempeitä kirjeitä, hän voisi pahentaa maineesi. Kyllä minä jätän kirjeen hänen asuntonsa portinvartialle. Hyvästi (menee ulos).
LIINA. Hyvästi (menee kamariinsa).
KATRI (tulee ruokasalista). Vai kielevä ja ilkeä piika! Kiitoksia komplimangista neiti! Se kyllä pannaan muistiin. Vai niin, rouva lähettää tohtorille rakkauden kirjeitä! Senpätähden ei tohtori ole kahteen viikkoon koettanut suudella minua. Ja minä kuin luulin sen syyksi että käytin kresoottia hampaisiini.
RIIKKA (tulee hyvin kiiruusti). Missä rouva on?
KATRI. Huoneessaan. Mutta ei taida olla hyvä häiritä häntä.
RIIKKA. Miksikä ei?
KATRI (salaperäisesti). Rouva odottaa varmaankin vieraita (teko yskää).
RIIKKA. Vieraitako?