Tapaus Helsingissä. Aika nykyinen.
Näyttämö:
Tavallisen hyvin kalustettu huone, ovia on perällä ja vasemmalla sivulla yksi ja oikealla kaksi. Esiripun noustessa ompelee Liina jotain koruompelusta ja Varro istuu sohvalla.
LIINA. Ei se nykyjään niin säännöllisesti ole koskaan tullut, en tiedä missä hän kuleksinee.
VARRO. Ai, ai! Näyttää siltä kuin sopu olisi vähenemään päin tässä talossa. Minun luullakseni ei Kaarlo suotta aikojaan lurjustele kaupungilla, koska hän on raitis ja kunnon mies. Oletteko koskaan kysyneet missä hän on ollut silloinkun hän viipyy tavallista kauemmin?
LIINA. Ei se kysymisestä parane, hän tavallisesti antaa vaan kierteleviä vastauksia, ja syyttää raittiuspuuhiaan.
VARRO. Suokaa anteeksi että utelen perhesalaisuuksianne, mutta ehkä olisi jotakin hyötyä noin vasta alkaville kuulla kokeneen aviomiehen neuvoja, näissä niinkutsutuissa kotirettelöissä. Luultavasti itsekin myönnätte minun olevan vähän kokeneemman tälläisissä asioissa, koska olen kolme vuotta ollut naimisissa ja vuoden leskenä. Eikös siitä ole vasta yksi vuosi kuin te muutitte tähän siunattuun säätyyn?
LIINA. Niinhän se, Jumala paratkoon on.
VARRO. Ja kuinka vanha teidän perintöruhtinaanne, eli toisin sanoen pikku Kaarlonne on?
LIINA (huokaus). Kahdeksan kuukautta.