VARRO. Niin, niin! vanhuus ei ole aina kunniaksi. Voisihan tuo pikku vesseli olla puolta nuorempi niin … no kukapa sen nyt niin tietää, mutta luulen kumminkin että silloin ei Kaarlo, teidän mielestänne, tulisi liian myöhään kotio.
LIINA (loukkaantuneena). Miksi niin arvelette?
VARRO. Suokaa anteeksi niinkuin tiedätte niin tapani on aina puhua ajatukseni suoraan. Tämä teidän avioliittonne on osaksi luettava niitten, nykyjään, ikävä kyllä, useesti tapahtuviin pakollisiin avioliittoihin, joista harvat ovat onnellisia; jos molemmilla puolisoilla olisi hyvä tahto niinkuin, suokaa anteeksi, teidän miehellänne on, niin teidänkin avioliitto olisi monelle esikuvana. Minä en ymmärrä sitä, miksi panette niin vähän arvoa sellaiselle miehelle kuin teillä on, te kyllä tiedätte kuinka suuressa piirissä hän on kunnioitettu ja arvossa pidetty, eikä suinkaan suotta, sillä monelle on ollut opiksi hänen esitelmänsä ja keskustelunsa työväen- sekä raittiusyhdistyksissä, joihin, ikävä kyllä, hänellä on liian vähän aikaa ottaa osaa. Ja täällä kotona hän ei voi vaikuttaa mitään, se on ihmeellistä. Minäkin, vanha mies jo melkein, ikävöin hänen seuraansa, sillä hänen lauseensa eivät ole teeskenneltyjä, vaan niistä uhkuu tosipuhdasta henkeä. Hän ei varmaankaan teille puhele koskaan?
LIINA. Ooh! Kyllä hän puhuu liiaksikin … niinkuin tekin (menee).
VARRO (yksin). Se oli sama kuin korjaa luusi, no oli menneeksi polttina viidestä rinnasta (aikoo mennä).
KAARLO (tulee ovessa vastaan). No terve terve! Oletkos kauvankin jo odottanut? Sinä et usko kuinka hyvällä päällä minä nyt taas olen ja arvaas mistä syystä?
VARRO. Se olet sinä, joka voit oman surusi keskelläkin iloita; mutta minä en ainakaan tällä haavaa ole hauskimmalla hatulla. Mutta kuka käskee minun tunkemaan joka paikkaan nokkaani.
KAARLO. Mitähän sinulle velihopia nyt sitte on tapahtunut, koska noin puhut?
VARRO. Minulle on huomautettu että tästä paikasta on viisi hirttä poikki, mutta hyvin hienosti, hyvin hienosti.
KAARLO. Elä hyvä ystävä ole siitä milläsikään. Hän ei käsitä sinua, (huokaus) enämpi kuin minuakaan. Hän on välistä niin omituinen. Mutta tänään voitti totuus! uskotko sen? Käyhän nyt vähän peremmälle niin kerron sen sinulle.