KAARLO (kylmästi). Hyvästi. (Heittäytyy sohvalle.)
LIINA. Sinä et vielä ole sanonut, annatko anteeksi sen, että olin epäkohtelias herra Varrolle.
KAARLO. Minun puolestani saat kernaasti olla epäkohtelias hänelle.
LIINA (pienen väliajan perästä). Kaarlo.
KAARLO. Mikä hätänä?
LIINA. Eikö sinulla ole enää yhtään ystävällistä sanaa minulle? Lupasithan kerran ettet olisi ankara, minäkuin olen niin nuori ja kokematon. (Menee pallin kanssa miehensä viereen.) Nyt olen ollut ilkeä ja pyydän sen vuoksi anteeksi, Saavathan lapset tavallisesti anteeksi vaikka olisivat kuinka pahoja.
KAARLO (nousee ja suutelee). Lapsi sinä olet, se on totta.
RIIKKA (tulee). Kas kuinka kaunista. Siinä nyt molemmat lempiväiset istuvat avioliiton paratiisissa.
KAARLO (pisteliäästi). Niin täti. Käärme vaan puuttuu, jotta kohtaus olisi täydellinen.
RIIKKA (samoin). Sitä osaa voi tohtori Varro näytellä.