VARRO. Saanko olla kerinpuina?
LIINA. Saatte, kiitoksia, vaikka se on jotensakin vaarallinen toimi.
Onneksi olen naitu, joten vaara nyt ei voi tulla kysymykseenkään.
VARRO. Niinkö luulette?
LIINA (asettaa langan tohtorin käsiin.) Niin (kerii) miehet eivät milloinkaan ole paremmin naisten vallassa kuin kerinpuina käytettäissä; silloin heidän kohtalonsa riippuu pienestä langasta. (Kerä putoaa, Varro ryömii perässä ja saatuaan sen kiini kurottaa polvillaan ollen Liinalle. Kaarlo tulee ja pysähtyy ovelle katsomaan.)
KAARLO. Suokaa anteeksi, tulen ehkä sopimattomaan aikaan?
VARRO. Et suinkaan. (Nousee ylös.) Minä kyllä olin vaimosi edessä polvillaan, mutta ole sen puolesta levollinen, otin ylös vaan hänen lankakeränsä.
KAARLO. Kaikessa tapauksessa et sinä ole ensimäinen narri, jonka hän on pauloihinsa kietonut.
LIINA. Kaarlo! Minä käyttäydyin sopimattomasti tänään. Tohtori on jo antanut anteeksi; nyt et sinäkään saa olla suuttunut.
KATRI (tulee kiiruusti). Täällä haetaan tohtoria, tulkaa heti paikalla.
VARRO. Toivon että suotte anteeksi. Hyvästi! (Menee. Katri myös perässä.)