KAARLO. Teillä molemmilla näkyy olevan erinomainen halu häiritä minua aina työssäni.
LIINA (laskeutuu ales). Onhan sinullakin hauskempi katsella puhtaita, kuin likaisia uutimia. Muutoinkin tädit soimaavat sinua, että tupakoit liian paljon huoneessa, etkä muista uutimia ollenkaan.
KAARLO (On alkanut piirustamaan). Jaa, tänään niiltä riivatuilta ei kuitenkaan saane rauhassa olla.
OORTTA (ulkona). Oliko se piikki vai?
KAARLO. Kas niin! siinä ne jo ovatkin. (Tädit tulevat.)
RIIKKA (tullessaan). Tässä olemme nyt kaikki kolme, lapsukaiseni; mutta minä en voi olla kauan tällä kertaa. No onnea, onnea, kultaseni, elä kauan, kauan, niin että me saisimme iloita monta, monta kymmentä vuotta sinun hyvin voinnistasi, (taputtaa poskelle) sinä 21-vuotias kultalintunen.
OORTTA. Kaikkea mitä Jumala antaa voi, antakoon hän sinulle runsaalla kädellä.
LIISA. Jumala antakoon sinun edeskinpäin pysyä terveenä, lapseni, terveys on paras lahja, ja varjelkoon ettes vaan kuuroksi tule, niinkuin minä, tätiraukkasi. (Äänen muutos.) Ja nyt me autamme, missä suinkin voimme, ettet itse niin paljon tarvitse hääriä, nyt pitää sinun vähän levähtää, että voit olla, vieraitten aikana, hilpeällä mielellä.
OORTTA. Niin, tänään et saa olla väsyksissä.
LIINA. Kyllä kai saan tarjota kupin kahvia?