RIIKKA. Kyllä, kahvikuppia vastaan emme pane vastalausetta, vai kuinka
Oortta?
OORTTA. Oliko se piikki vai?
LIINA. Kuinka sellaista voit luulla?
OORTTA. Siinä tapauksessa vaan tahdon sanoa etten pane arvoa kahville enkä kahvijuoruille (vilkaisee Riikkaan) niinkuin muutamista ei voi sanoa. (Liisalle.) Istu nyt tähän nojatuoliin, niin Kaarlo hankkii sinulle sanomalehden.
LIISA. Kiitos. Kernaammin aamulehti.
KAARLO. Tässä on, täti, viimeinen numero, siinä kerrotaan kolmesta hirveästä murhasta ja yhdestä katuryöväyksestä, puhumattakaan parista itsemurhasta ja muutamista rautatie onnettomuuksista.
LIISA. Tuhannen kiitosta, sehän on oikein hauskaa.
RIIKKA. Niin, mitäs minun piti sanomankaan? Oikein, nyt muistan: Ei suinkaan sinulla, Kaarlo, ole vanhaa saapasparia tahi kulunutta takkia antaa minulle?
KAARLO. Jahka katson. Ne tietysti käytetään hyvään tarkoitukseen?
RIIKKA. Tietysti, tiedäthän suurimman iloni olevan auttaa kanssaihmisiäni.