OORTTA. Siten, että perälle asetamme kolme joulukuusta ja öljypuun sekä palmun kummallekin puolelle, se tulee erinomaisen luonnolliseksi.
ANNA. Kasvaako Skottlannin nummella palmuja ja öljypuita?
OORTTA. Sitä emme tiedä kumpikaan, sillä emmehän ole olleet siellä.
VARRO (tulee). Hyvää päivää, ja hyvästi samassa vähäksi aikaa.
ANNA. Muistakaa vaan osanne.
VARRO. Kyllä. (Menee.)
OORTTA. Herra Jumala, ethän saa roiskia vettä Kaarlon paperien päälle; odota, minä nostan paperit ja mustepullon ompelupöydälle siksi aikaa, (Nostaa.) Ai herranen aika kuin olin vallan unohtaa hyytelön. (Menee oikeanpuoleiselle ovelle.) Kaarlo! et saa sulkea makuuhuoneen akkunaa, hyytelö ei jäähdy. — — Ajaa partasi voit sentään.
LIISA. Nyt ovat akkunat pestyt.
OORTTA. Mennään nyt vaikka astioita pesemään. (Menevät kyökkiin.)
LIINA (tulee kirja kädessä ja lukee). Täytyy koettaa, osaanko jo ulkoa unissakäymis-kohtauksen. — Helvetti on pimeä! — Hyi loordi, hyi! Sotamies — pelkuri? Miksi me pelkäisimme sen tulevan ilmi kuin ei kukaan ole kyllin mahtava vetämään meitä edesvastaukseen. Mutta kuka olisi uskonut tuossa vanhuksessa olevan niin paljon verta? — — Eisentaanilla oli vaimo; missä hän nyt on? Kuinka? Eivätkö nämät kädet siis milloinkaan tule puhtaiksi? — —