KATRI (kulkee huoneen läpi). Peskää ne viheriällä suovalla, rouva, niin minä aina teen kuin ovat hyvin likaiset. (Menee.)
LIINA (jatkaa). Täällä on verta, verta — — —
KAARLO (tulee oikealta ja painaa nenäliinalla poskeansa). Niin on, tiedän sen kuin nyhdin kappaleen nahkaa leuastani. Riikka täti on näetkös leikannut sahramileipää partaveitselläni.
RIIKKA (tulee). Nyt te saatte taas minut jälleen, rakkaani.
LIINA. Te vallan sekoititte minut. (Jatkaa.) Veren haju on viellä jäljellä täällä. Kaikki Araabian lemuavat savutusaineet eivät voisi puhdistaa tätä kätöstä, oh, oh, (menee ompelupöydän kanssa kumoon) oh!
KAARLO. Mutta mitä ihmeitä sinä nyt oikeastaan teet? Kaikki piirustukseni uivat nyt musteessa. Voisithan ystäväni pitää silmäsi auki.
LIINA. Herra Jumala! ethän tahtone, että pitäisin silmäni auki kuin olen laady Macbeth, joka käy unissaan?
KAARLO (huutaa). Katri, Katri!
KATRI (tulee palmu kummassakin kädessä).
KAARLO. Pyyhi pian laattia puhtaaksi.