KATRI. Kyllä kohta.
KAARLO. Sinun pitää tehdä heti paikalla.
KATRI. Enhän minäkään ole muuta kuin yksi ihminen kahden käden kanssa; enhän voi kumartua laattiaa pesemään silloin kuin seison palmut kädessä. (Menee.)
LIISA (tulee kasa talrikkia kädessä ja kuin näkee kaikki laattialla paperia kokoilemassa, aikoo mennä samaan kasaan, vaan kompastuu Kaarlon jalkaan ja pudottaa samassa osan talrikeista).
KAARLO. Heittäkää ne kaikki kerrassaan, niin tulee häviö pikemmin.
Parasta on tehdä tuska mahdollisimman lyhyeksi.
LIISA. Mitä sanoit Kaarlo?
LIINA. Hän sanoi, että tädin pitäisi olla varovaisempi. — — Hyi Kaarlo, minä en tunne sinua enää samaksi ihmiseksi kuin ennen; viime aikoina olet muuttunut vallan toisenlaiseksi.
KAARLO. Mutta olenko minä nyt syypää tähän kaikkeen?
LIINA. Parempi olisi ollut kuin olisin saanut hukkua sillä kertaa kuin sinä hyppäsit meteen ja pelastit minun.
KAARLO. Joko se historia taas otetaan esille.