KAARLO (itsekseen), Se on siis kuitenkin totta! (Menee.)
LIINA. Kyllä kai minunkin on mentävä pukemaan. Tänä iltana ei ole muuta tekemistä kuin teeskennellä alusta loppuun; jospa se vaan onnistuisi. (Aikoo mennä kyökkiin vaan lähetystö tulee samalla.)
LÄHETYSTÖN PUHEENJOHTAJA. Onko meillä kunnia puhutella rouva Kiipulaa?
LIINA (ihmetellen). Kyllä.
LÄHETYSTÖN PUHEENJOHTAJA. Me olemme saapuneet tänne rouvan syntymäpäivän johdosta, — niin, me olemme kauppaneuvos Sorokoskan työmiehiä — ja teidän miehenne on meidän mestarimme. — — — Ja — koska teillä on niin kunnon mies — niin — täytyyhän teidänkin olla — kunnon nainen — — —
LIINA. Onko mieheni lähettänyt teidät minua kiusaamaan, vai mitä te tahdotte?
LÄHETYSTÖN PUHEENJOHTAJA. Me tahdomme vaan toivottaa teille, kunnioitettava rouva, pitkää ikää — — ja kaikkein armollisimman siunausta koko elinaikananne — — —. Teidän miehenne on niin hyvä ja viisas — — ja se tulee siitä, kuin rouva on niin hyvä ja viisas — — sillä — — sillä ilman miestä ei vaimo — — tuota — — ilman vaimoa ei mies ole mikään, vaan kuin on sellainen vaimo elämän kumppanina kuin te, niin saa mies sydämmet puolellensa ja rouvallensa. Eläköön rakkaan mestarimme rouva, eläköön raittius, (kaikki) eläköön, eläköön, eläköön! (Menevät.)
LIINA. Selittäkää hyvä tohtori, jos voitte, mitä pilantekoa tämä oli?
VARRO. Ei suinkaan se mitään pilantekoa ollut, päinvastoin, se oli suuri kunnia saada koko lähetystön onnentoivotukset. (Nauraen.) Sen kyllä myönnän, ettei sanat olleet oikein sujuvia (totisena) mutta sydän kuitenkin tarkoitti hyvää ja sehän pääasia on.
LIINA. Niin, sehän se pää asia on. (Menee.)