KAARLO. Jos sanon sinulle, että sattumalta pysähdyin ovelle eilen, kuuntelemaan sinun ja tohtorin keskustelua, niin luultavasti nyt ymmärrät?
LIINA. Sinä kuulit siis keskustelumme?
KAARLO. Tiedän kaikki.
LIINA. Siinä tapauksessa voin helposti käsittää, että vihaat tohtoria.
KAARLO (ottaa povitaskustaan revolverin. Nauraen ilkeästi). Näetkös tätä kapinetta? Kaksi kertaa olen tavannut sinun ystävällisessä suhteessa tohtorin kanssa, ja kolmannen kerran lörpötti Riikka täti jostain rakkauden kirjeestä, jota silloin en edes viitsinyt sen tarkemmin kuunnella, mutta nyt huomaan, että sekin oli totta. Ja jos hänet vielä täällä tapaan, niin ammun ensin hänet ja sitte itseni. Nyt menen ulos hankkimaan vähän ampuma varoja. Eilen en tahtonut sanoa mitään, estääkseni skandaalia syntymästä vieraitten läsnä ollessa; ja kyllä hän saa olla rauhassa nytkin, jos vaan osaa pysyä täältä pois. Mutta, jos hän tänne tulee, niin olkoon varuillansa. Muuten kai se on parasta, että mietimme avioeroa. Moisten tapausten jälkeen on yhdyselämä sietämätöntä. (Menee ulos.)
LIINA. Avioeroa! Niin pitkälle on siis onneton himonsa saattanut hänet, ettei voi elää enään minun kanssani. Ja onko Annalla edes aavistustakaan hänen lemmestään? Miksi ei, ehkäpä hän vielä elähyttääkin sitä? Tätä kaikkea kauhistusta miettiessä menee pääni vallan sekaisin, kun en vaan tulisi hulluksi.
ANNA (tulee ulkoa). Terve sisko! (Ei saa vastausta). Mutta, mitä täällä on oikein tapahtunut? Onko teillä taaskin ollut kohtauksia?
LIINA. Ei mitään. (Aikoo mennä.)
ANNA. Rakas Liinaseni, uskoudu minulle, eihän kukaan ole lähempi auttamaan ja lohduttamaan, (aikoo halata) kuin oma sisaresi.
LIINA (Raivoisasti). Laske minut! (Sysää pois.)