LIINA. Ah, minä tekisin kernaasti kaikki mitä voisin, mutta se on jo myöhäistä. Hän on jo puhunut avioerosta ja sanonut ettei hän voi elää yhdessä kanssani.
VARRO. Sehän on mahdotonta!
LIINA. Päin vastoin, liiankin totta, ja teitä hän vihaa.
VARRO. Minua?
LIINA. Niin, hän oli kuullut meidän keskustelumme eilen ja nyt on hän raivoissaan sentähden, että ilmaisitte hänen salaisuutensa. Hän kulkee ladattu revolveri taskussa ja on luvannut ampua ensin teidät ja sitte itsensä, jos vaan tapaa teidät täällä.
VARRO. No, mutta, onko hän jo mielenviassa?
LIINA. Pelkään melkein ettei hänen laitansa ole oikein. Kaikessa tapauksessa ette saa ärsyttää häntä enään, sen vuoksi pyydän teitä menemään, ennenkuin hän tulee takaisin.
VARRO. Olkoon niin, ehkä se on järjellisintä, vaikka itse puolestani en häntä pelkää.
LIINA. Ei ainoastaan teidän tähtenne, vaan minun tähteni, hänen, meidän kaikkein tähtemme on se parasta. Menkää siis, niin teette kiltisti.
VARRO. No niin, noudatan tahtoanne.