LIINA. Ja kuin minä olen todistanut olevani syytöin, niin on sinun vuorosi todistaa, oletko yhtä viaton.
KAARLO (itsekseen). Olisiko sittenkin joku erehdys?
LIINA. Kuule Kalle, kuuntele minua tyyneesti, ehkä koko tulevaisuutemme onni riippuu tästä selityksestä.
KAARLO. No selitä sitte. (Ovikello soi.) Nuo sukulaiset, nuo sukulaiset ottavat minulta hengen. (Tädit tulevat.)
RIIKKA. Tänään olemme päättäneet jäädä tänne puolipäiväksi ja syödä eilisten pitojen jäännökset. Tänäpaivänä annan köyhieni — — —
OORTTA. — — — Olla rauhassa.
RIIKKA. Jollei kukaan vaivaisi kanssa ihmistään enemmän kuin minä — — —
OORTTA. Luonnollisesti olen se minä, joka en koskaan voi antaa ihmisten olla rauhassa, sano ajatuksesi suoraan Riikka. Olenhan minä jo tottunut sinun pistelypuheisiisi. Ohhoh kuinka teillä on kylmä.
RIIKKA. Totta kyllä, ei täällä ainakaan lämmin ole. Katri! — —
Tuleppas panemaan puita pesään.
LIINA. Minun mielestäni on täällä hirveän lämmin.