LIISA (on koko ajan lukenut nojatuolissa sanomalehtiä). On. Berliinissä on tapahtunut hirveä murha, eräs leipuri on paistanut vaimonsa rakastajan.
RIIKKA. Sehän on kauheata!
LIISA. Luenko sen ääneen?
KAARLO (innostuneena). Lue, lue. (Pitää silmällä varjostinta ja vaimoaan sekä on hyvin levoton.)
LIISA (lukee). Berliinissä, erään suurimman kadun varrella, asui vanha leipuri, jonka nuori vaimo oli luvattomassa suhteessa erään sotilaan, miehensä ystävän kanssa. Eräänä sunnuntaina tapasivat nämä toisensa leipomahuoneessa. Kuin vaimo kuuli miehensä lähenevän, kätki hän rakastajansa leivinuuniin, vaimo ei tietänyt, että uuni oli lämmitetty ja kuin tuo onneton vaimo miehensä mentyä aukaisi uunin luukut, löysi hän kolme sokurikakkua ja armaan sotilaansa ruskeiksi paistuneina.
KAARLO (nauraa hyvin kamalasti). Sehän oli erinomaista, (Pitää yhä silmällä varjostinta.)
RIIKKA. Täällä haisee käry, tuli on varmaan tarttunut johonkin. (Alkaa etsiä hyvin kiiruusti. Tulenvarjostin kaatuu. Varro ja Anna tulevat esiin, kaikki kauhistuvat. Liina parkaisee ja vaipuu sohvalle melkein pyörryksiin.)
ANNA (tarkastaa hamettaan). Täältä se käry haisee, me molemmat olemme syttyneet tuleen. Mutta arvaahan sen, kuin sydämmessä on palava rakkaus ja selän takana kuumennettu uuni, voi todellakin tulla liian kuuma.
KAARLO (lähestyy vaimoaan). Anna anteeksi Liina! Nyt käsitän kaikki.
LIINA (puristaa innokkaasti miehensä kättä, melkein itkien). Kuin jäämme kahden kesken, niin annamme täydellisen selityksen toisillemme.