"Mutta ei suinkaan isä ennen nukkunut koirankopissa", sanoi Jukka pinnistellen muistiaan.

"Ehkä emme sittenkään muista tätä vanhaa elämää niin hyvin kuin luulimme", sanoi Vendi.

Samassa alkoi äiti Darling taas soittaa.

"Se on äiti", sanoi Vendi kurkistaen ovesta.

"Niin se on", vahvisti Jukka.

"Etkö sinä sitten olekaan meidän äitimme, Vendi?" kysyi Mikael, jonka mahtoi olla uni.

"Voi hyvä ihminen, kyllä oli aika meidän palata kotiin", sanoi Vendi ja tunsi ensi kerran pistoksen omassatunnossaan.

Jukka ehdotti, että he hiipisivät äidin taakse ja panisivat kätensä hänen silmilleen. Mutta Vendin mielestä ei äitiä saanut säikyttää, ja Vendi oli viisas tyttö. Niinpä he kaikki menivät sänkyihinsä ja olivat nukkuvinaan, ikäänkuin eivät koskaan olisi olleetkaan poissa.

Kun äiti sitten tuli katsomaan, nukkuiko isä, näki hän, että lapset makasivat sängyissään. Mutta hän ei huudahtanut ilosta, niinkuin lapset odottivat. Hän ei suorastaan voinut uskoa, että lapset todella olivat tulleet kotiin. Vasta sitten kun kaikki kolme hyppäsivät sängyistään ja juoksivat hänen syliinsä, vasta sitten hän uskoi, että hän ei nyt nähnytkään unta niinkuin monesti ennen. Lasten kasvot olivat vielä raikkaat ja kylmät pitkän lennon jälkeen, ne painautuivat äidin kasvoja vastaan, jotka olivat kuumat kyynelistä. Voi kuinka äidin oli ihanaa taaskin pitää heitä sylissään ja kuulla heidän ääniään, jotka kaikki puhuivat samalla kertaa! Isäkin heräsi ja yhtyi iloon, ja Nana syöksyi sisään. Viimein, kun kaikki olivat vähän rauhoittuneet, kertoi Vendi Pekka Poikasesta ja Kadonneista pojista, jotka kaikki odottivat ulkona. Kohta kun rouva Darling näki heidät ja kuuli, ettei heillä ollut äitiä, otti hän heidät suoraa päätä kasvateiksi. Vähän ahdasta siitä kyllä tulisi, mutta saliin hän saattoi laittaa ylimääräisiä vuoteita, ja kun niiden eteen pantaisiin vieraskäyntien ajaksi varjostin, järjestyisi kaikki vallan mukavasti.

Vaikeuksia aiheutti vain Pekka Poikanen. Me kaikki tiedämme kuinka paljon hän piti Vendistä, ja Vendin äidistä hän rupesi pitämään melkein yhtä paljon. Mutta hän ei voinut suostua kasvamaan suureksi. Eikä siinä auttanut muu, kuin että hänen piti palata takaisin Mikä-Mikä-Mikä-maahan, mutta Vendin äiti lupasi, että Vendi saisi kerran vuodessa lentää sinne hänen luokseen kevätsiivoja tekemään ja viipyä kokonaisen viikon.