Produced by Tapio Riikonen
ADLERCREUTZIN SANANSAATTAJA
Tapaus Revonlahden tappelusta v. 1808
Kirj.
J. O. ÅBERG
Suomentanut Arvo L:nd [Arvo Liljestrand]
Tampere, 1882.
J. F. Olán, kustantaja.
1.
Sunnuntai 24:nä päivänä huhtikuuta v. 1808 oli kirkas ja kylmä, lumi säkenöi miljoonista lumitähdistä ja narisi, ikäänkuin vihasta, kun kulkijan anturat tallasivat sitä. Raikas pohjatuuli loi hohkavia ruusuja vaaleille kasvoille, pani pakkaisen lumen pyrynä pyörimään, tempasi irti puiden vaaleita koristeita ja hajoitti niitä pilvinä pitkin, vieläpä metsien syvimpiin sisuksiinkin. Ainoa esine johon ei tuuli nyt pystynyt vaikka se muuten oli tämän hurjan tanssijan paraita leikkitoveria, oli järvi, jonka aallot olivat jään kovien siteitten vallassa. Ehkäpä juuri suuttuneena siitä, ettei hän saanut leikkiä ja sekoittua aallottarien vihreöihin kiharoihin, tuulien tuima haltija puhkui joka hetki yhä kovemmin, taivutti metsän jättiläishonkien latvoja, lakasi lumipeiton olkikatoilta ja sirpotteli ilmaan mustuneita olkia, ylipäänsä poikamaisuudessaan laittaen yhden tempun toista hurjemmaksi.
Yllämainittuna juhlapäivänä siirtykäämme Revonlahden pienelle kirkolle, joka on Siikajoen itäisellä rannalla. Jumalanpalvelus on loppunut; ihmiset, jotka tänään olivat kokoontuneet niin lukuisasti kuin suinkin, kuulemaan saarnamiehen kiitosta Siikajoen voitosta, tulvasivat kirkosta sekä pidättyivät useaan joukkoon kirkkopihassa. Vakaina ja hiljaisin äänin puhuivat he sodasta, ensimmäisestä voitosta ja toivoistansa uhkaavan vihollisen pikaisesta tarkoittamisesta. Ja kun Adlercreutzin nimi lausuttiin, nostivat vanhat kunnioittamalla lakkiansa, nuorten, jotka tarkasti kuultelivat puhetta, itsekseen ajatellessa: "ah, joka saisi olla muassa!" Tätä ajatellessaan säihkyi uljuus ja rohkeus heidän silmissään ja he tunsivat jättiläisvoiman virtaavan suonissaan.