Vanhus oli hetkisen vaiti, sitten osoitti hän oikeata sivurakennusta, huudahtaen:
"Kas todellakin, tuolla seisovat kreivitär ja vanha Martta, joka on vannonut ei milloinkaan menevänsä naimisiin. Mutta", lisäsi hän, naurahtaen itsekseen, "saammepa nähdä, eikö tuon vanhan neitosen sydän helly, kun oikein toden perästä alkaa häntä piirittää."
"Hyvästi, hyvät herrat", sanoi hän sitten vakavalla äänellä, "minä menen nyt määräpaikalleni."
Mutta ennenkuin Erkki oli montakaan askelta ehtinyt ottaa, pidätti hänet Martta, joka kädet lantioilla asettui hänen eteensä hyvin vihastuneen näköisenä.
"Kreivitär kysyy, mitä tämä merkitsee", sanoi vanha palvelijatar ja katseli kummastellen varustuksia.
"Eipä mitään erinomaista", vastasi Erkki tyynesti ja aikoi jatkaa matkaansa, "täällä taidetaan tänä yönä pitää pienet tanssiaiset, ja jos olet tanssihaluinen, Martta, niin sopii mainiosti…"
"Tanssihaluinen;" toisti Martta, tehden ylenkatseellisen liikkeen päällään, "nuoret liehakot sellaisesta turhuudesta välittävät, rehellinen nainen…"
"Ei tee muuta kuin katselee ja huokailee", keskeytti Erkki vuorostaan ja astui pari askelta eteenpäin. "Mutta yhden neuvon annan sinulle, Martta", jatkoi hän vakavasti, "sinä saat pian nähdä kummallisen näytelmän; pysy silloin huoneissa äläkä pistä nokkaasi ovesta, sillä silloin on hyvin mahdollista, että peset huomenna koipiasi vallihaudassa." Näin sanoen jätti hän vanhuksen, joka itsekseen jupisten joitakin epäselviä sanoja ohjasi askeleensa isoja portaita kohden, jonne Czarny ja molemmat nuorukaiset jo olivat ehtineet.
"Miksi et ole kertonut tästä uhkaavasta vaarasta ennenkuin viimeisessä silmänräpäyksessä", sanoi kreivitär lempeällä vaan surullisella äänellä, nojautuen Bernhardin käsivarteen. "Ja sinä, vanha Czarny", jatkoi hän kääntyen Czarnyn puoleen ja loi häneen puoleksi nuhtelevan katseen, "sinä, joka tiedät että vaadittaissa voin kärsiäkin, sinäkin salasit minulta tämän?"
"Jalo kreivittäreni", vastasi vanhus nöyrästi, paljastaen päänsä, "minun on kaikki syy, sillä minä kielsin Bernhard- ja Aksel-herraa puhumasta, koska en syyttä tahtonut saattaa teitä levottomaksi. Jo ennalta kannatte niin paljon suruja hartioillanne, että minua arvelutti kertoa tästä vaarasta, ell'ei, kuten nyt, tarve vaatisi sitä tekemään. Mutta ehkä kaikki onkin vaan pelkkää pelotusta", jatkoi hän, tähystellen metsäänpäin. "Olkaa kuitenkin ihan levossa, niinkauan kun käsivarsikin liikkuu, olemme teitä puollustava."