"Kiitos viimeisestä Donajekin luona, herra kenraalimajuri!"
"Tuhat tulimmaista", jupisi Bülov, hakien innokkaasti pistoolejaan, vaan samassa laukkasi ratsastaja tiehensä.
Liljenbergin tainnottomuus ei kestänyt kauvan; tuntemattoman huudosta hän jo heräsi, nousi ylös ja sanoi Büloville:
"Tuo veijari näkyy tuntevan teidät, ja minä muistuttelen myöskin kuulleeni tämän äänen ennenkin."
"Hiljaa", kuiskasi Bülov, katsoen ympärilleen, "ei kukaan saa tietää, että meillä on ollut tällainen seikkailu Göran Czarneckin kanssa."
Samassa astui eräs korpraali esiin, ilmoittaen että kuusi puolalaista on vangittu.
"Vartijoitse heitä hyvin", käski Liljenberg, "huomenna tulen minä heitä tutkimaan."
III.
Seikkailu.
Hiljakseen lähestyi Vilho virran rantaa, ratsastaakseen sitä pitkin, luullen siten välttävänsä kaikki vaarat. Ennen oli ollut pimeä kuin säkissä, vaan vähitellen pilvet hajosivat, ja juuri vähää ennen sydänyötä nousi kuu aivan pilvettömälle taivaalle. Nyt voi Vilho helposti eroittaa hänestä etäämmälläkin olevat esineet. Vaan nyt voivat myöskin väjyvät viholliset helposti huomata hänet.