Tämä oli merkki yleisen kahakan alottamiseen. "Puollustakaamme kreivitärtä, niinkauan kuin yksikin käsivarsi on jälellä", huudahti Czarny pelästyneille palvelijoille, jotka tämän kehoituksen kuultuaan liittyivät yhteen, Erkki-ukon johdolla. "Näyttäkäämme noille roistoille, ett'ei voitto vielä ole heidän." Sitten kuiskasi hän Bernhardille, joka, äitinsä sylissään, seisoi aivan hänen takanaan: "Koettakaa päästä metsänpuoleiselle ovelle. Tie näyttää olevan vapaa; minä puollustan teitä."
Bernhard teki niin, ja oli jo noin puolitiessä, kun Walchovitz äkkiä pidätti hänet, kiukkuisin katsein astumalla hänen eteensä.
"Haa!" huudahti puolalainen, heiluttaen sapeliansa päänsä päällä, "vihdoinkin olen tullut määräni päähän!"
"Etpä vielä, kirottu ryöväri", sanoi ääni aivan Walchovitzin vieressä, joka tuskin sai aikaa välttääkseen Erkin iskuja. "Ensin tapat minun", jatkoi vanhus, asettuen Bernhardin eteen, "mutta tulehan vaan tänne, niin merkitsen sinut koko elinajaksesi."
Silmänräpäyksessä sulkivat sissit tien, ja kreivittären puollustajilla ei nyt ollut muuta neuvoa kuin sotia viimeiseen mieheen.
Hänen ympärillään seisoivat Bernhard, Aksel, Czarny ja Erkki, ja heidän onnistui yhdistetyin voimin lyödä takasin ensimäinen rynnäkkö. Veri valui lahonneelle permannolle, ja siellä täällä kaatui sissejä halaistuin otsin tai ruumis lävistettynä. Mutta kreivittären palvelijainkin luku oli vähentynyt, ja surulla huomasi Bernhard, että kaikki pelastus nyt oli ajattelemattomissa.
"Czarny, Czarny, emmekö enään voi pelastua?" kuiskasi hän, hirveä tuska kuvautuneena kasvoillaan, "onko onneton äitini joutuva heidän käsiinsä. Silloin on hän hukassa."
"Koettakaamme murtautua läpi", vastasi Czarny hiljaa; "ottakaa te kreivitär, Erkki ja minä suojelemme teitä; vielä on meitä niin monta jälellä, että koe voi onnistua."
Pieni joukko kokoontui Czarnyn käskystä kreivittären ympärille, joka taistelun ajalla oli herännyt ja nyt, posket kalman kalpeina ja polvet horjuen, nojautui Bernhardin käsivarteen.
"Oi Jumalani, eikö tämä ollut harhanäky, vai onko hän täällä?" huudahti Eleonora tuskastuneena. "Czarny, kautta kaiken mikä pyhää on, vastaa todenperäisesti!"