Pari kyynärää joukon edellä käveli kaksi miestä, puhellen matalalla äänellä: nämä olivat joukon johtaja ja Czarny.

"Tässähän tie käynee, jos vaan ymmärsin Ramoskin puheen oikein", virkkoi Czarny, varovasti tähystellen ympärilleen. "Sissit luulevat nyt olevansa turvassa, mutta vielä ei heidän päällikkönsä ole päättänyt laskuaan kanssamme, ja ell'ei Ramoski järin paljon ole erehtynyt, tulee yrityksemme kyllä onnistumaan."

"Sepä olisi mainiota", vastasi johtaja, eräs nuori katteini, merkitsevällä liikkeellä lyöden kätensä miekankahvaan, "nämä villipedot ovat häirinneet paikkakuntaa niin kauvan, että ansaitsevat mitä tuntuvamman rangaistuksen, ja minäpä en suinkaan tahdo vetäytyä takaisin, tulisipa sitte puolet enemmänkin sissejä tieheni."

"Jospa nyt Ramoski palajaisi pian", sanoi Czarny pusertaen miekankahvaa, "en ymmärrä, missä hän näin kauvan viipynee."

"Estettä voipi tulla, ja sissejähän vaanii kaikkialla."

"Ne eivät Ramoskia estä", vastasi Czarny jyrkästi: "hän hiipielee kyllä niiden välistä, sillä kuten minäkin, tuntee hän joka puun metsässä, ja olisipa todellakin kummallinen kohtalon oikku, ell'ei hän sieltä suoriutuisi. Mutta kas tuossa hän jo onkin", jatkoi vanhus, juosten erästä miestä vastaan, joka nopein askelin lähestyi. "No miten on, onko tie vapaa vai ei?" virkkoi hän tultuaan kuultaviin.

"Tie on vapaa, ja voitte heti jakaa sotilaat, kuten olemme sopineet", vastasi Ramoski, mennen katteinin luo, joka oli seisahtanut. "Ei yksikään sissi ollut näkyvissä tällä puolen järveä, ja voinpa melkein vannoa, että saamme lähestyä heidän leiriänsä yhtä esteettömästi kuin mitä rauhallista kylää tahansa."

"Älkää olko niin varma!" keskeytti katteini puoleksi hymysuin. "Talonpojat ovat varovaisia, ja mitä vähemmin sitä aavistammekaan, voivat he karata kimppuumme."

Ei kukaan vastannut tähän; joukko järjestettiin taas, ja sitte kun katteini oli käskenyt eri päälliköitä noudattamaan mitä suurinta varovaisuutta, lähti jokainen määrätylle suunnalleen. Itse marssi katteini pääjoukkoineen suoraan leiripaikkaa kohden, Czarny ja Ramoski, viidenkymmenen tarmokkaan miehen etupäässä, kiirehtiessä rannalle, jonne kaksi venettä oli kätketty.

"Onko siellä kukaan?" kysyi Czarny, tultuaan parin kyynärän päähän veneistä.