"Ja palvelijani?" kysyi kreivitär taas.
"Yksi heistä aina oli ruhtinaan rinnalla ja pääsi luultavasti pakoon. Toiset ovat osaksi kuolleet osaksi vangittuina."
"Minkä näköinen oli hän, joka seurasi ruhtinasta?" kysyi kreivitär huomattavasti vapisevalla äänellä.
"Hän oli vanhanpuoleinen mies, harmaalla tukalla ja parralla."
"Czarny", sanoi kreivitär itsekseen, "nyt olen minä tyytyväinen."
Keskustelu päättyi tähän, ja hetken kuluttua näkyivät jo etäällä ruotsalaisten nuotiotulet.
V.
"Jota rakastetaan, sitä kuritetaan." — Muukalainen.
Vangin tutkimisesta ei Vilholla ollut mitään hyötyä, sillä niin pian kuin tuli puhe sodasta, oli tämä vaiti. Vilho kyllä uhkasi kohdella häntä sotalakien mukaan, mutta sekään ei auttanut.
Vilho alkoi nyt kysellä häneltä hänen matkansa tarkoitusta Mikolaioviin, ja koristelematta hän nyt kertoi vievänsä kirjettä valtiokanslerilta hänen sisarelleen, ja että tämä kirje sisältäisi, että naiset valmistautuisivat seuraamaan ruhtinas Göran Czarneckia, joka tämän kautta menisi Sandomiriin.