Hieman punehtuen vastasi Vilho:
"Hyvin, eversti."
"Kaitpa hän vielä on yhtä kaunis, kuin tavatessamme hänet Rzochovissa?"
"Miksi sitä kysytte?"
"Olenhan sanonut olevani utelias", vastasi eversti hymyillen.
"Teidän äänenne on niin kummallinen, teillä on varmaan jokin salaisuus, jota ette mielellänne tahdo minulle ilmoittaa. Ehkä jokin onnettomuus on tapahtunut Mikolaiovissa", sanoi luutnantti, nousten ylös, levottomuus kuvattuna kasvoissaan.
"Ei mikään onnettomuus", vastasi eversti, "vaan kuitenkin hyvin tärkeitä tapauksia. Ruhtinas Göran Czarnecki…"
"Onko hän jo ollut siellä?" puuttui Vilho everstin puheesen, "Oi, sitten on kaikki hukassa!"
"Tiedättekö, että hänen piti sinne tuleman?" kysyi Kruse kummastellen.
"Tiedän; vanki kertoi siitä minulle."