Mistä uneksi hän? Ehkä onnesta ja autuudesta.
"Ihana kreivitär-parka!" sanoi tuntematon itsekseen ja katseli nukkuvaa säälivin silmin. "Niin nuori, niin ihana, ja on kuitenkin jo ilkeiden ihmisten pahojen juonien alaisena! Mutta vanha Czarny on pelastava teidät näiden susien kynsistä. Ruhtinas Göran sanoi, että he vastoin omaa tahtoansa ovat tänne tuodut ja samoin luulen minäkin. Mutta nyt on pelastus lähellä; jo tänä yönä tulette olemaan meidän luonamme: koska jo tiedän tien, ei enään ole vaikea teitä pelastaa. Hän herää", jatkoi mies, vetäen äkkiä kynttilän takasin, "vielä ei ole aika tullut antaakseni itseni ilmi, mutta tunnin kuluttua", lisäsi hän hitaasti, "silloin täällä on toinen elämä." Näin sanoen sammutti hän kynttilän, asetti sen entiselle paikalle ja lähestyi aukkoa. Juuri kun hän oli aikeessa ryömiä ulos, kuului ääni, joka kysyi:
"Onko siellä ketään?"
Eleonora oli herännyt. Czarny tuskin uskalsi hengittää. Vielä kerrottiin kysymys, jonka jälkeen taasen kaikki oli hiljaa.
"Nyt on pääseminen täältä pois", jupisi puolalainen ja kumartui aukkoa kohti; mutta tuskin oli hän pistänyt päänsä aukosta, ennenkuin käsi tarttui hänen kaulaansa ja veti hänet väkisin ulos. Czarny oli vähällä joutua ymmälle ja katsoa töllisteli miestä, joka oli tehnyt tyhjäksi hänen aikeensa; Czarny ymmärsi nyt mahdottomaksi päästä pakoon.
"Ole hiljaa, puolalainen, tahi kuristan sinut heti", mörisi hänen korvissaan karhea ääni. "Tule nyt, äläkä seiso siinä töllistellen. Minä tahdon nauttia sinun seuraasi muutamia minuuttia. Kas niin, eteenpäin mars!" Czarny huomasi, että tottelemattomuus tässä olisi sama kuin kuolema, jonka tähden hän vastustelematta seurasi voittajaansa tämän telttaan. Nähtyään ruotsalaisen kasvot, hypähti Czarny taaksepäin ja sanoi värisevin huulin:
"Eversti Kruse! Sitä en olisi odottanutkaan."
Myöskin eversti näytti kummastuneelta, huomattuaan vankinsa vanhaksi tutuksi.
"Jaha, vai sinä veijari se oletkin, joka hiivit täällä pitkin", huudahti hän katsellen ankarin silmin Czarnya. "Kai tunnet minun; olemmehan nähneet toisemme ennen, vai kuinka?"
"Olemme!" vastasi Czarny vavisten.