Vihoissaankaan ei eversti voinut olla hymyilemättä, nähdessään Czarnyn surkean muodon, vaan samassa silmänräpäyksessä oli hän taasen tuona ankarana tuomarina.
"Mikä oli tämän käynnin tarkoitus?" kysyi eversti uhaten. "Paras on, että heti tunnustat kaikki."
"Rakkauteni valtijattareeni ja…"
"Ja halusi täyttää Göran Czarneckin käskyjä, kait oli varsinainen vaikutin, luulen minä", keskeytti eversti jyrkästi.
"Herra eversti, minä vakuutan, että ainoastaan uskollisuuteni…"
"Puolalaisen vakuutuksiin ei ole luottamista", keskeytti eversti taasen. "Sinä olet niin viekas, sinä harmaapää syntinen, että tekisin sekä itselleni että sinulle suuren palveluksen, jos muitta mutkitta hirttäisin sinut. Mutta voithan nyt vielä elää, vaan ainoastaan sillä ehdolla, että todenperäisesti vastaat kysymyksiini: Oletko ollut sittemmin Mikolaiovissa, kun ajoin teidät sieltä pois?"
"En", vastasi Czarny rohkeasti.
"No, missä sitten olet ollut?"
"Ruhtinas Czarneckin seurassa."
"Missä hän on?"