"Noin viisikymmentä miestä! Kuulehan, Walchovitz", jatkoi Czarny, astuessaan matalasta ovesta huoneesen, "tuolla rotkotien äärellä tulee sinun odottaa heitä."
"Miten tahdot, mutta miksi ei Ramoski ole kanssasi?"
Czarny kertoi nyt tapauksen kaupungissa, ja lisäsi vielä:
"Tämä oli saakelin tyhmästi; hän saa ehkä nyt virua jossakin kurjassa linnan kopissa. Olisi ollut tarpeen täälläkin, sillä kukaan ei niin hyvin tunne kaikkia Sandomirin ja Mikolaiovin välisiä teitä kuin hän."
"Noh, sinä nyt toki jäät tänne?" kysyi Walchovitz.
"En!" vastasi Czarny kiireesti, "ruhtinas on määrännyt, että minun ennen päivän nousua pitää oleman kenraali Czarneckin luona, ja aika on niukka. Hyvästi, Walchovitz, tee mitä voit, palkinnon kyllä tulet siitä saamaan."
Senjälkeen haki Czarny hevosensa, kahlasi toisen kerran virran yli ja kiirehti sitten koilliseen päin, jossa osa Czarneckin joukosta majaili.
Tuskin oli hän ratsastanut puolitoista tuntia, kun kaksi husaarijoukkoa tuli häntä vastaan; näiltä sai hän tietää Czarneckin olevan tulossa, sillä Sapicha oli tälle ilmoittanut ruotsalaisten aikovan Sandomirin luona mennä San-virran yli. Czarny kääntyi siis takasin, ohjaten kulkuaan jälleen Sandomiriin.
VIII.
Kanssapuhe. — Vankeus.