"Miten niin?" kysyi eversti pikaisesti.
"Tuon nuoren ruhtinas Czarneckin sanotaan kuljeskelevan näillä tienoilla: niin kertovat jotkut minun väestäni."
"Niin, tuo saakelin ruhtinas", murisi eversti, "hän on tuottanut minulle suurempia suruja kuin olen voinut aavistaakaan. Hän kuljeksii täällä ympäristöillä, koettaen saada valtaansa nuoren kreivittären, eikä tiedä, että vaimo on pidettävä kunniassa." Näin sanoen varjosti hän vasemmalla kädellään silmiänsä ja katseli tarkasti puolalaisten leiriä.
"Puolalaiset valmistautuvat rynnäkköön", sanoi hän, kääntyen majuri Berdanin puoleen, "mutta Liljenberg ja Cronlod kyllä ajavat heidät matkoihinsa."
Tykit alkoivat paukkua, ja kietoivat läheisimmät esineet savuun. Taistelijain liikkeitä ei voinut eroittaa, toisinaan näkyi puolalainen joukko toisensa perään kiirehtivän virtaa kohden. Näytti siltä, kuin olisi Lubomirski aikonut ottaa valtoihinsa tämän paikan. Mutta Liljenberg otti heidät lämpimästi vastaan, ja pakoitti ryntääjät peräytymään.
Ruotsalaisen leirin keskukohdalta ohjasi pienilukuinen ratsujoukko kulkuaan virran ainoan sillan eteen. Siinä oli Kaarlo Kustaa, kenraalimajuri Essen, eversti Kaarlo Sparre, kenraalimajuri Bülov ja eversti Kustaa Kruse sekä Fredrikki La Chapell ja muutamia ulkomaiden lähettiläitä. Kuningas ratsasti aivan virran partaalle, ja voi aivan hyvin kuulla komantosanat toiselta rannalta. Hän viittasi toisia seuraamaan itseänsä, ja sanoi, kääntyessään lähettiläiden puoleen:
"Herrani, te olette nyt melkein kahakan keskellä; nyt näette, miten puollustetaan linnoja ja suojellaan virran ylimenoa."
"Teidän majesteetillanne on yhtä urhokkaita päälliköitä kun sotilaitakin", vastasi Ranskan lähettiläs D'Avaugour, kohteliaasti kumartaen.
Kuningas hymyili kuullessaan tämän todenperäisen kiitoksen sotajoukostaan, ja sanoi:
"Sotamieheni ovat syntyneet tällaisiin leikkeihin, työttöminä he eivät voi ollakaan."