Näin sanottuaan käänsi hän hevosensa ja ajaa karahutti täyttä laukkaa takasin leiriin, mutta oli tuskin ennättänyt puolitiehen, kun hänet saavutti majuri Bertan, joka huomautti häntä vaarasta, joka jälleen uhkasi linnaa; syystä, että puolalaiset olivat tuoneet esiin suuren joukon polttoaineita, ja sytyttääneet linnan palamaan.
Kuningas pysähtyi ja katseli kauan aikaa levottomasti linnaa.
Tuli leveni hirveällä nopeudella, ja liekit kiemurtelivat valleja myöten ylöspäin; yht'äkkiä kääntyi tuuli ja ohjasi liekit kaupunkiin päin, joka hetken kuluttua oli yhtenä tulimerenä. Puolalaisten aije ei ollut onnistunut, ja suurella tappiolla vetäytyivät he takasin.
Tuskin oli eversti Kruse tullut telttaansa, ennenkuin kersantti Lundberg syöksyi sisään.
"Mikä Herran nimessä onkaan?" huudahti eversti hypäten kersanttia vastaan, "miten on luutnantin ja kreivittärien laita?"
Kersantti kertoi kaikki, ja lopetti puheensa, sanoen: "Pikainen apu on tarpeen, sillä ruhtinas Czarnecki on raivoissaan luutnantille. Eräs vanki, jonka minun onnistui saada käsiini, kertoi minulle tämän."
"Minä tahdon nähdä tuon vangin", sanoi eversti.
Kersantti toi vangin sisään.
"Kas niin", huusi eversti, mielistyneenä hieroen käsiään. "Tervetuloa, ystäväni Czarny! Sinä näyt mielelläsi oleskelevan ruotsalaisten leirissä, mutta ole varma siitä, että tällä kertaa et pääsekään pakenemaan. Nyt ei täällä enään löydy Sapichaa, joka pelastaisi sinut."
Czarny vapisi.