Kun kuningas hetkisen oli katsellut vilkasta näytelmää toisella rannalla, kääntyi hän Essenin puoleen, sanoen:
"Tämä linna on aina oleva etuisa turvapaikka puolalaisille, ja vaarallinen asema takanamme."
Cronlod oli vaiti, mutta selittämätön hymy levisi hänen jalopiirteisille kasvoilleen, kun hän kuuli kuninkaan sanat.
Tämä hymy ei jäänyt Kaarlo Kustaan terävältä silmältä huomaamatta, ja hän kääntyi everstiin, sanoen:
"Te hymyilette, Cronlod, ettekö pidä puhettani totena?"
"En, teidän majesteettinne", vastasi eversti rohkeasti.
Kuninkaan muoto synkistyi, ja hän aikoi juuri vastata tähän, kun kaukaisen ukkosen tapainen jylinä kuului etäältä.
Kaikki katselivat kummastellen toisiaan, mutta Cronlod sanoi entisellä hymyllään:
"Teidän majesteettinne, ratsastakaa takasin; olette liian lähellä tuliaukkoa ja…"
Hän ei ennättänyt lausua loppuun, ennenkuin tuon komean linnan nähtiin kohoavan perustuksiltaan; muurit raukesivat ja kukistuivat yhdeksi ainoaksi muraläjäksi, ja Sandomirin linnaa ei enään ollut olemassa.