Torkkulainen kertoi sitte niin tarkasti kuin suinkin Jussilan vihan
Erkki Ollikaiseen ja lopetti näin:
"Minä luulen varmaan, että vouti tuumii jotain pirunjuonta Erkin turmioksi; ainakin sopii sitä päättää hänen uhkauksistansa tuonoin täällä".
"Vai niin", vastasi katteini Malm varsin huolettoman näköisenä. Mielessään päätti hän kuitenkin pelastaa urhean partiolaisensa vaarasta, sillä hänen täytyi tunnustaa, että hän suureksi osaksi sai menestyksistään niillä seuduilla kiittää Erkkiä, sillä Erkki tunsi nämät tienot perinpohjin.
Kun Torkkulainen palasi keskievariin tuli vaimonsa Vappu häntä vastaan.
"Saanko nyt puhutella sinua?" kysyi hän levottomana.
"Kyllä minä tiedän mitä sinä tahdot". vastasi mies, "mutta minä olen jo puhunut asiasta katteini Malmille".
"No, mitä hän vastasi?"
"Ei mitään, mutta kyllä mä sen saatoin nähdä, ettei hän jätä Erkkiä avutta hädän hetkenä".
Kun Torkkulaisen seuraavan päivän aamuna, joka oli sunnuntai, heti auringon noustua vaimoinensa piti menemän kysymään, tahtoisiko katteini mitään erityistä sotamiehillensä, olikin koko joukko jo tiessään.
"Mitä perkelettä tämä on?" huudahti keskievari ihmetellen ja katsella tollotteli suin silmin. "Poissa jok'ikinen!"