"Sitten minä odotan, sillä tahdon mielelläni puhutella häntä."
Agda, joka kyllä tiesi, mistä oli kysymys, ei pitänyt kiirettä. Kiusatakseen saitaa ukkoa, pukeutui hän niin vitkaan kuin suinkin ja ollessaan ikkunan ääressä, kuuli hän, kuinka ukko tallustellessaan ulkona itsekseen kiroili. Vihdoinkin tuli hän valmiiksi ja meni itse avaamaan ukolle oven.
"Hyvä, että tapasin sinut, tahtoisin puhua kanssasi."
"Käykää sisään, Pelle herra", sanoi Briitta eukko syvään kumartaen, "Astukaa matalan kattoni alle! Ihmettelen juuri, mikähän mahtaa olla syynä herra Pellen varhaiseen käyntiin."
"Miellyttävä asia", vastasi Saituri-Pelle samalla kun hän raskain askelin tallusteli huoneeseen. "Mutta haluaisin mieluimmin puhua kahden kesken Agda neidon kanssa."
"Minunko kanssani?" huudahti nuori tyttö hämmästyneenä. "Mitä te minusta tahdotte?"
"Tahdon puhella kanssasi", toisti Saituri-Pelle ylpeästi. "Kuulithan, mitä sanoin."
"Voittehan sen yhtä hyvin sanoa isoäidinkin aikana", sanoi Agda.
"Tottele minua", tokasi Briitta vielä ylpeämmin, kuin Saituri-Pelle. "Kuuletko, mitä minä sanon?"
"Minä en mene Pellen kanssa toiseen huoneeseen", sanoi nuori tyttö päättävästi.